Ää, oon ollu tänää niin helvetin väsyny että perc. Sorii, mutta oikeasti. Vaikka heräsin tänään aamulla 7 ja kävin viimeyönä 11 nukkumaan, olin aamulla ihan sika väsynyt. Tiedätte tunteen? Pääsin tettiin kaverin kyydillä, niin ei tarvinnut raahautua bussiin ja bussilla tet-paikalle. Tein pari hommaa, kirjotin puhtaaksi ja tein yhden listan loppuun.. Sitten kun hommat loppuivat aika rupesi käymään todella pitkäksi.
Hommia ei oikein ole ollut tänään, niin ei ole aiheesta paljon mitään kerrottavaakaan. Paitsi että jo kolmena päivänä olen kustantanut ruokani itse, ja heittänyt kuitin pois, tajuamatta, että saisin siitä rahani takaisin jos veisin kuitin tet-paikalle. Ja jokaisena päivänä olen tajunnut asian vasta kävellessäni Petrin huoneen ohi matkalla huoneeseeni.
Kotiinkin pääsin kaverin kyydissä ja matkalla sain kuunnella kun maanantaina bussikuskina ollut nainen oli bongannut kaverini tetpaikallaan ja kertonut tälle, että olimme kuulemma kutsuneet häntä VITUN ÄMMÄKSI! On silläkin pokkaa, tottakai meitä ärsytti hänen käyttäytymisensä. Luulisi että palveluammatissa oleva ihminen osaisi kätkeä vittuuntumisensa, ja saatoimme jotain pientä sanoa, mutta emme todellakaan haukkuneet häntä VITUN ÄMMÄKSI! Voi jumalauta sanon minä. Nyt molemmat kaverini ovat tekemässä valitusta johonkin matkajuttuun, mutta minun mielestäni asian voisi antaa ihan olla.. Mitä toinen mahtaa omalle persoonalleen, jos on herkkähermoinen ja katkera niin olkoon, en anna moisen vaikuttaa minun elämääni..
Ensimmäinen asia mitä tein kotiin päästyäni, oli tekstiviestiin vastaaminen. Seuraavaksi astuin vain ulos ovesta, ja tuntui kun en olisi kotona käynytkään. Paras ystäväni pyysi minua katsomaan This is Ittiä, ja oli muuten hyvä elokuva.
Elokuvateatterissa istuimme tapamme mukaan toisella rivillä ja pidimme jalkoja eturivin tuolien selkänojilla ja käsinojilla.. Rento meininki kaiken kaikkiaan. Olin todella koskettunut jostakin kumman syystä. Olen aina ihaillut Michael Jacksonia, ihan vain siksi, että hän todella uskaltaa olla sitä mitä on (enkä kiellä, etteikö homma olisi siltikin mennyt hieman yli). Luulen hänen tunteneen joistain asioista himan samalla tavoin kuin minä, esimerkiksi muuttuminen. Selvästi hän yritti jollain tapaa olla joku muu, kuin se joksi oli syntynyt, mutta turha arpoa hänen tunnelmiaan, kun en ihmistä tuntenut.
Jackson on ihanan tarkka siitä, miten biisit soitetaan. Kaiken pitää olla just, eikä melkein. On ihailtavaa miten artisti tasan tietää mitä tahtoo, tietää miten haluaa asioiden hoituvan. Earth Songin aikana minulla kirposi kyynelet silmiin. Näin että Michael nautti siitä mitä teki, ja hän teki sen täydellisen upeasti. Hän oli aivan mieletön esiintyjä, viihdyttäjä, upean lahjakas. Hänellä oli viesti maailmalle, kaikki eivät nähneet sitä, toiset näkevät sen edelleen ja ottavat opikseen. Kaikki kunnia popin kuninkaalle, levätköön rauhassa. Ja me jotka rakastamme Michael Jacksonin maailmaan tuomia asioita voimme nauttia niistä, vaikkemme Michaelin livekeikalle pääsekään. Hän lepää jossakin paremmassa paikassa nyt.
Käväisin myös joogassa, ja tulin tulokseen että se ei ole ihan juttuni. Seisominen pyörryttää ja oksettaa, ja jalkojen jutut sattuvat. Kaiken lisäksi jooga on aivan liian hidasta. Voisin sen homman lopettaa ja kokeilla vaikkapa aerobicciä tai vaikka ihan tanssimista, toteuttaisin yhden lapsuuteni unelmista.
No mutta nyt alkaa olla uni aika. Jasåtyttö painuu nyt pehkuihin, Öitä 
