TET on nyt sitte ohitte. Tuntuu jotenki karulta mennä kouluu, sit on taas läksyi ja kokeit ja tuntei ja ällöi opettajii. Nojoo, minkäs sille mahtaa, että 2 vko menee kumminki sen ver' nopeasti. Just ku pääs työstä kiinni, ni se loppuukin. Sain tehä kaikenmoista, pipojuttuja, galluppeja. Mie sain haastatella ihmisiä. Nojoo.. Parasta kaikes kuitenki oli, että mä sain tuoda mun mielipiteen esii! Nyt kaikki tietää mitä mie ajattelen monista asioista.

Sain siellä myös paljon hyvää kommenttia, etenki siitä yhestä kirjotuksesta. Se oli mielipide koulujen lakkauttamisesta. Kaverit ja kaverin kaverit ja äidin kaverit ja muut on tullu tosi innoissaan sanomaa, että oli napakka kommentti, hyvin kirjotettu. En sitte tiiä että sanoko ne sen silleen, että mulle tulisi hyvä mieli, vai tarkottiko ne sitä. Mutta jotenki pitkästä aikaa, keskellä tän kaiken muun paskan, musta tuntuu et oon onnistunu jossain. Ja mulle se on iso juttu!

Sitten ilmoitusluontoinen asia. On tapahtunut jotain mitä mie en yksinkertasesti kykene hyväksymään : Mun kaveri menee katsomaan mun lempibändiä Lontooseen. Nojoo, nyt oon sit päättäny, että unohan koko bändin ja sen vitun unelman!! Oon muutenki kokenu unelmat turhiks tän kuluneen vuoden aikana. Ne vaan satuttaa.

No jöö, vielä on unelmia jotka ei oo särkyny. Joku typerä on menny sanomaa et unelmat rakentaa siltaa, mie sanon, että unelmat kaivaa hautaa. Sinne mut sit joskus lasketaa mun fobioiden, jotka on tuhonnu mun kyvyn välittää ja särkyneiden unelmien kanssa. Siitäs sain!

Nii ja hyvää isänpäivää